Haluaisin kirjoittaa tuskasta mutta siihen ei löydy oikeita sanoja. En usko, että tuskaa koetaan vain yhdellä tavalla vaan olen varma että jokainen ihminen kokee sen eri tavoin.
Tänään tuska on tyhjyyttä. Täydellistä kykenemättömyyttä. Se ei tunnu missään. Se ei tunnu. Kun elää tuskan kanssa tarpeeksi pitkään, siitä tulee ystävä. Ystävä, joka ei jätä. Ystävä, joka rientää pelastamaan kun tekee tai kokee jotain mistä seuraa konflikti. Se rientää heti apuun ja lukitsee ovet ulkomaailmaan ja ymäprille. Se lukitsee ulos muista. Se vie kauas yksinäisyyteen, jossa se hokee: “Sinä et tunne mitään.” Se sanoo: “Kaikki on sinun syytäsi.” Se muistuttaa: “Sinä et vain kykene tähän.” Se käskee viemään minut pois. Se muistuttaa, ettei minua tarvita täällä. Se vie kauas yksinäisyyteen, jossa olen aina hereillä, enkä saa unta.
Tuska on paras ystäväni. Se ei petä. Se muistuttaa aina, että olen ihminen. Että en tule koskaan valmiiksi.
Tuska on kovaa eikä siinä ole ovea. Se ei päästä ketään sisään.
Jarkko Räikkönen 