Tapahtuipa mitä tahansa, kaikki selviää. En jää odottelemaan tuloksia vaan tartun seuraavaan mahdollisuuteen. Historia paljastaa sormenjälkeni aina, tavalla tai toisella.
Ei ole väliä, lukeeko lopputeksteissä nimeni. Kun saan nähdä jotain valmista, seuraa tyytyväisyys. On taas aika kasvaa. Kunnia jaetaan aina jotenkin. Sillä ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Joskus tavoittelen kunniaa. Se väsyttää. Ja aina kun käännän ajatukseni takaisin itsekunnioitukseen, toimintani saa taas merkityksen: Tyytyväinen loppuun saatettu työ, ilman odotettua lopputulosta. Kuinka usein tulos on juuri se jota odotin?
