Jokainen aamu on kuin tyhjä sivu. Kun mietin eilistä, se on vain muisto. Huominen on toive, haave tai pelko. Tämä päivä alkaa aina tyhjänä sivuna, johon luon muistoja, ja menen kohti haaveitani.
Aamu on parasta aikaa. Se sisältää odotusta. Odotan, että puolisoni puhelin soi ja nousen toivottamaan hänelle hyvää työpäivää. Se on ihana hetki. Samalla laitan kahvin tulemaan. Sitten odotan, että tyttäreni valmistautuu päiväänsä. Tämä on joskus vaikeaa, mutta tyttäreni kehitystä on ilo seurata. Tyttäreni on mietiskelijä kuten minäkin, eikä hänen maailmassaan ole aikaa. Tyttäreni lähtee päiväänsä ja minä juon aamukahvin ja tarkastastan viestit puhelimesta.
Sitten odotan. Istun ja laitan ajastimeen 10 minuuttia. Annan ajatusten tulla. Tavaraa on paljon, ja se virtaa mieleni läpi. Ajatuksia on alkanut tulla jo herätessäni, ja nyt ne saavat kulkea vapaasti. Kymmenen minuuttia riittää minulle ja mieleni rauhoittuu. Olen valmis päivääni.
En voi elää enää ilman kalenteria. Mieleni on liian vilkas ja tahtoni heikko antautumaan täysin päivään ilman ennalta sovittua ohjelmaa. Mutta en lukitse itseäni kalenteriin, se antaa suunnan, asettaa teot tärkeysjärjestykseen, auttaa minua saattamaan töitäni loppuun. Mutta kalenteri on vain työkalu. Tyhjän sivuni täyttää tämä päivä ja sen tuomat lahjat. Lahjat jotka saan avata vasta huomenna.
Jarkko Räikkönen 